Kuka minä olen? 
Tai mikä minä olen?

Jumalanhulluksi leimattu ja tyhmäksikin haukuttu, koska en tahdo rakentaa elämääni tämän materian varaan. Sokeaksi haukuttu, koska en aina usko jokaista oppia Raamatulliseksi vain siksi, että joku niin väittää.  
Haluan ojentautua kohti näkymätöntä. Kulkea tietäni kohti päämäärääni Jeesusta. Mielelläni kuljen hiekkateitä, mutta välillä polkuni katoaa ja kuljen pitkin soita. 

En ole esimerkillinen uskovainen. Kyselen kuulemma liikaa. Nuorempana olin "palava kristitty". Ehkäpä aikuisuuden tuoma analyyttisyys sammutti tulen, joka nykyään kytee. Kytevä tuli, savuttavat polttopuut eivät kuitenkaan ole Jumalalleni mikään ongelma. 

Nuorempana sain todistaa monenlaista outoa. Kävin läpi monta koulua, monenlaisesta ilmiöstä, suunnasta ja oikopolusta. Jumalani piti kuitenkin minusta kiinni, vaikka oma käteni ei enää ylettänytkään.

Isän käsi yletti kaiken aikaa. Siitäkin olen Hänelle kiitollinen.

Joh. 14